lauantai 27. kesäkuuta 2015

Helioskatastrofi

Kesään kuuluu Knausgård, ja mulla onkin jo Karl Oven kolmonen hyllyssä vuoroaan odottamassa. Tänä kesänä laajensin vähän uuteen suuntaan tätä villitystä; kirjastossa silmiini osui nimittäin Linda Boström Knausgårdin Helioskatastrofi. Pakko myöntää, etten varmaan muuten olisi sitä huomannutkaan, mutta kun nimi osui silmiini, oli heti pakko selvittää, minkälaista tekstiä kirjoittaa se Linda, josta Karl Ove kirjoittaa. (No eihän se tietenkään ole oikeasti juuri sellainen se Linda, vaan Karl Oven kirjoissa esiintyy tietynlainen Linda-niminen hahmo, jolla on joitakin yhtymäkohtia [Karl Oven kirjailijaminän] todellisuuteen. Mutta hitto että jätkä on onnistunut luomaan kirjailijaminälleen tarinan, josta ei voi olla kiinnostumatta!)

Helioskatastrofi kertoo 12-vuotiaasta tytöstä, joka ilmestyy kuin tyhjästä pohjoisruotsalaiseen pikkukaupunkiin. Tyttö etsii paikkaansa yhteisössä, jota kirja myös kuvaa. Tarina tarjoaa paljon tulkintamahdollisuuksia: sitä voi lukea taianomaisena mysteerinä tai kuvauksena mielen hajoamisesta. Joka tapauksessa tarina kiskaisee mukaansa; minun ainakin oli pakko lukea koko ajan eteenpäin lisäinformaation toivossa. Kerronta on eleetöntä mutta herkkää. Kertojanääni on tytön, ja mielestäni kerronta tavoittaa hyvin tämän hahmon sisäisen puheen.

Tarina loppuu kirjan loppuun, vähän yllättäenkin. Kirjan unenomainen tunnelma säilyy silti lukemisen jälkeenkin - tätä tarinaa ei edes halua selittää ihan valmiiksi. Mysteeri on helpompi kohdata kuin tosielämän ikävät ja kipeät realiteetit. 


maanantai 22. kesäkuuta 2015

Feminismiä nuorille ja vanhoille

Kesälukemistoni viihteellisimpiin yksilöihin kuului Caitlin Moranin How to be a woman. Tämä on ollut jo pitkään lukulistalla, mutta ei ole aiemmin tullut vastaan (kun en ole etsinytkään). Kirja käsittelee naisena olemista, naiseutta ja naisiin kohdistuvia paineita terävällä huumorilla, mutta tosissaan. Eipä tässä mitään uutta ja ihmeellistä valveutuneelle naisasianaiselle ole, mutta Moran osaa sanoa asiat fiksusti, raikkaasti ja hulvattoman hauskasti. Nuoremmalle naiselle, joka miettii, miksi pitäisi olla feministi, tämä voi olla myös silmiä avaava lukukokemus. Tämän kirjan kautta voi myös vakoilla, minkälaista keskustelu feminismistä on Isossa-Britanniassa - selvästi hieman erilaista kuin meillä Pohjoismaissa.

Eräälle nuoremmalla naishenkilölle, joka ei ole vielä juurikaan ehtinyt pohtia suhdettaan feminismiin, ostin synttärilahjaksi Jenni Pääskysaaren Tyttö sinä olet -kirjan, ja esitarkistin sen. Kirja on aika kiva self help -alkupaketti elämään ja naiseuteen. Ote on välillä vähän tätimäinen, mutta voimauttava ja sisältää juuri ne jutut, jotka tyttärilleen haluaa painottaen kertoa. Toivon, että tästä kirjasta tulee jotakin, johon kaikki neljä tyttöä kotonani voivat tarvittaessa palata.

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Muslimityttöjen tarinoita

Ennen jo mainostamaani kirjastokäyntiä luin kaksi kirjaa, jotka tarttuivat mukaan edellisellä kirjaston ohi kävelyllä.

Ensimmäinen oli Leena Lehtolaisen Minne tytöt kadonneet. Maria Kallio -dekkari käsitteli maahanmuuttajatyttöjen outoja katoamisia ja yhtä murhaakin. Kirja oli kyllä jännittävä ja mukaansatempaava, mutta minä vähän petyin. Olen lukenut Lehtolaiselta parempiakin dekkarijuonia, ja erityisesti olisin toivonut maahanmuuttajateeman käsittelyyn vähän raikkaampaa otetta. Kyllä tällaisellekin aiheen käsittelylle varmaan on tilausta - esimerkiksi esiteini otti kirjan minun jälkeeni lukemisekseen, ja hän saa siitä varmasti uutta ajateltavaa - mutta minä olen lukenut ja nähnyt tällaisia juonenkäänteitä jo aika monessa dekkarissa ja tv-sarjassa.

Mutta minä olin taas teemoittanut lukemistoni, ja seuraavan kirjan kanssa en joutunut pettymään. Se oli Johanna Holmströmin Itämaa (ruots. Asfaltsänglar). Se kertoo ysiluokkalaisesta Leilasta, jonka suomenruotsalainen äiti pyrkii toteuttamaan islamia täydellisesti ja pohjoisafrikkalainen isä haluaa ottaa etäisyyttä uskontoon. Leila ei koe sopivansa mihinkään lokeroon, eikä tilannetta helpota se, että isosisko Samiran yritys itsenäistyä vanhemmista päättyy huonosti, tai se, että koulu ja kaverisuhteet siellä ovat Leilalle yhtä helvettiä.

Holmström käsittelee raikkaasti suomalaista islamia sekä maallistuneen ja puhdasoppisen uskonnon törmäystä. Tarinan todenmakuisuutta lisää se, ettei Leilan tarina pyöri pelkästään uskonnon ympärillä, vaan koululla ja teini-iän ongelmilla on oma osansa. Suomenruotsalaisuudellakin on paikkansa Leilan tarinassa; kirjassa käsitellään monellakin tapaa vähemmistön vähemmistössä olemista. Myös Itämaa on ahmittavaa matskua: välillä pitää pitää mietintätaukoja ja tarina jää päähän pyörimään lukemisen jälkeenkin.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Kesäloma ja kirjataivas

Olen ollut puolitoista viikkoa kesälomalla. Olen lukenut aika monta kirjaa. Aika monta on vielä lukematta. Viime sunnuntaina [Ajatelkaa, sunnuntaina!] kävin kirjastossa, ja kuten kuva näyttää, lähti vähän lapasesta. Lähti muuten lapsillakin; kaikkien kirjat mahtuivat juuri ja juuri sellaiseen valtavaan Pirkka-kestokassiin. Kuinkakohan monta viikkoa tämän kasan perkaamiseen kuluu?