torstai 2. toukokuuta 2013

Rakkausjuttuja

Mistä tuntee tosirakkauden? Vastaushan on varsin selvä: Löydät hänen kirjahyllystään aina luettavaa. Hän lukee kaiken, mitä ehdotat. (Lehtiartikkelin, nettivitsit, gradun käsikirjoituksen, imelän rakkausromaanin... you name it.) Hän tuo sinulle rakkausromaanien klassikon ja sanoo, että ajatteli meitä lukiessaan sitä.

Tarina on tosi ja klassikko oli Haruki Murakamin Norwegian Wood. Rakkausromaanina se ei ehkä ole täydellinen, mutta ihmisluonteen ja ihmissuhteiden kuvauksena hieno. Murakami piirtää lukijan silmien eteen kuvan, joka on aito ja todentuntuinen. Minusta kirjassa on erityisen hienoa se, kuinka 60-luvun Japanista 80-luvulla kirjoitettu kirja voi koskettaa minua, suomalaista lukijaa 2010-luvulla. Eikä pelkästään koskettaa, vaan tuntua omalta ja sellaiselta, että se voisi olla minunkin elämästäni (tai ehkä jonkun ystävän elämästä). Murakami on tavoittanut jotakin ajatonta, ainakin jotakin, joka on yhteistä länsimaisille (tässä kirjassa Japani näyttäytyy ehdottomasti sellaisena) postmoderneille ihmisille. Onko se rakkauden arvaamattomuus vai se, että yksilö rakentaa itse oman onnensa saamistaan mahdollisuuksista - kannattaa lukea ja tutkiskella omaa mieltään.

Ai miksikö se ajatteli meitä lukiessaan romaania? Koska se on itse samanlainen oman tiensä kulkija kuin Toru Watanabe ja koska minä olen samanlainen rääväsuu kuin Midori. Imartelevaa...