tiistai 24. marraskuuta 2015

Isoäitien opetuksia

Koukkuun jää, kun löytyy oikea huume. Viihdekirjallisuus nimittäin.

Yksi pitkä viikonloppu ja kaksi paksua kirjaa ei ole mahdoton yhtälö, jos kirjat ovat sopivan kevyitä - myös fyysisesti. Liian höttöä ei saa kuitenkaan olla. Pitää olla kiinnostava tarina, joka polveilee riittävästi, mutta pysyy kuitenkin kasassa. Pitää olla aivoille ajateltavaa. Saa olla mielellään myös sukuhistorioita ja salaisuuksia.

Salaisuuksia lukuunottamatta kaikki nämä löytyivät Kate Kerriganin romaanista Onnellisen avioliiton reseptejä. Tressa on 38-vuotias ruokatoimittaja, joka huomaa häiden jälkeen menneensä naimisiin miehen kanssa, jota ei rakasta. Juu, ihan perushömppää, mutta hyvin kirjoitettua, varsinkin siitä syystä, että tarina vuorottelee Tressan isoäidin tarinan kanssa. Bonuksena kirja sisältää reseptejä, joista joitakin ajattelin myös kokeilla.

Salaisuuksia oli sen sijaan Kate Mortonin Hylätty puutarha -romaanissa. Kirjassa on aikatasoja hengästykseen asti. Tarina alkaa siitä, kun 4-vuotias Nell saapuu laivalla Australiaan aivan yksin vuonna 1913. Vuonna 1975 keski-ikäinen Nell lähtee Englantiin selvittämään totuutta syntyperästään. 2010-luvulla Nellin tyttärentytär Cassandra jatkaa selvitystyötä. Tämän kirjan minä ahmin; oli pakko koko ajan päästä kerimään tarinaa enemmän auki. Vaikka juonenkäänteitä riittää, pysyy tarina melkoisen hyvin kertojan hallussa, mitä ei aina pääse sanomaan viihdekirjallisuudesta.

Näitä romaaneja yhdistää se, että molemmat kuvaavat isoäidin ja tyttärentyttären suhdetta. Mummot ovat valmiita tekemään aika paljon lastenlastensa eteen, ja mummoilla on vuosien varrella kerättyä viisautta ja ymmärrystä. Lukekaa vaikka.


keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Ensilunta ja erikoisempaa lukemista odotellessa

Muutaman vuoden bloggaamisen jälkeen lukemisen vuosirytmi erottuu jo: loka-marraskuu on kuivaa aikaa kirjojen kannalta. Työ ja pimeys painavat, ja kulttuurinnälkä tulee tyydytettyä lähinnä Netflixissä.

Tänä vuonna luin lokakuussa lähinnä Kieli ja aivot -teosta, kokoelmaa tieteellisiä artikkeleja, jotka kaikki käsittelevät joltain kantilta kielen ja ajattelun suhdetta. Kiinnostavaa oli, mutta sen verran tieteellistä, että lukeminen kävi hitaasti. Yöpöydällä on myös viipynyt Esteitä poistamassa - uutta luomassa -teos, joka kertoo Invalidisäätiön historian. Työnantaja viettää 75-vuotisjuhlaansa näet ja halusi lahjoa kaikki työntekijätkin historiikilla. Ihan mielenkiintoisia juttuja on tässäkin kirjassa, mutta loppuun en ole päässyt vielä.

Lokakuussa ajattelin, että nyt on löydyttävä sellainen kirja, joka tempaisee mukaansa, ja lainasin ystävältä hänen suosittelemansa Anthony Bourdainin Kitchen Confidentialin. Mutta kun ei, niin ei. Kirja on kyllä viihdyttävä ja sujuvasti kirjoitettu, mutta minä en yhtään siedä Bourdainin ylimielistä tyyliä. Hänen kuvauksensa New Yorkin ravintolamaailmasta on sinänsä ihan kiinnostavaa luettavaa, mutta vielä en ole löytänyt tästäkään kirjasta sellaista, mikä pitäisi otteessaan jatkuvasti. Mutta kyllä se tästä, bussimatkoja on vielä marraskuullekin luvassa.

Lokakuiset Helsingin kirjamessut tapaavat antaa piristysruiskeen lukemiselleni. Tänäkin vuonna ostin monta kassillista kirjoja. Iso osa oli kuitenkin sarjakuvia tai todella heppoisia viihteellisiä self help -kirjasia. Lukemiseen ei mennyt montaa hetkeä, enkä voi kertoa niistä edes tarkemmin, koska käärin ne varmaan joulupapereihin kohtapuoleen. Ehkä sieltä voisi nostaa erikseen esille Armas Alvarin ja Matilda Katajamäen Kirjeitä lapsiperheestä -kirjan. Suosittelen kaikille pikkulapsiperheille. (Ja huokaisen helpotuksesta, etten enää itse elä sellaisessa.) Kirjan tarinat lasten kanssa elämisestä kuulostavat tutuilta, samoin kuin tunteet, joita lapsiperheen vanhempana käy läpi. Alvarin ja Katajamäen kirjeenvaihto tekee kirjasta hieman erilaisen ja raikkaamman kuin monet muut samaa aihetta käsittelevät teokset.