Kesälomamatkasta viisastuneena otin talviloman suunnittelussa huomioon mahdollisuuden sairastua. Ja hyvä niin, koska tunnollinen opettaja sairastaa aina lomalla. Tai itse asiassa olen vieläkin saman sitkeän flunssan kourissa kuin kolmasosa Suomesta, mutta pahimmat päivät osuivat lomalle – tämänhetkinen nuha ja yskä eivät tunnu missään niiden rinnalla.
Ensimmäisenä sairaspäivänä – sinä, jona en pystynyt hengittämään – luin loppuun Susanna Alakosken Hyvää vangkilaa toivoo Jenna -romaanin. Eihän se ihan sitä hömppää ollut, jolla olin ajatellut lomaan varautua, mutta kun se oli kesken. Oli se hyväkin. Kirja kertoo ruotsinsuomalaisesta Annista, jonka vanhemmat ovat olleet alkoholisteja ja veli narkomaani. Vaikka minulla ei omakohtaista kokemusta juuri päihteiden väärinkäytöstä (Eikun hetkinen, juuri siitähän minulla on nimenomaan omakohtaista…) olekaan, olen ollut monessa muussa tilanteessa sekä järjestelmän edustajana että asiakkaana. Alakoski kritisoi systeemiä, joka ei näe yksilöitä rikos- ja huumetilastojen takana. Omasta mielestäni erityisen mehukas oli tietenkin kuvaus tarkkailuluokasta.
Seuraavana (kuume)päivänä tartuin siihen Eat Pray Love -hommeliin. Taas mua petettiin! Luulin saavani höpöhöpöä ja parisuhdehömppää, mutta kirjahan kertookin itsetutkiskelusta ja oman hengellisyyden etsinnästä ja löytämisestä. Viihteellinen ja helppolukuinen se onneksi on! Ja paikoin erittäin hauska. Toisaalta se on tiivis infopaketti esimerkiksi Balin historiasta. En ole nähnyt elokuvaa, mutta kokeneemmat kertoivat, että kirja on ehdottomasti elokuvaa parempi. Eli vaikka leffa olisi ollut pettymys, kirja saattaa olla positiivinen yllätys. Lukiessani tiesin heti, kuka kavereistani tykkäisi kirjasta, ja laitoin hänelle tekstarinkin asiasta. Vastaus tuli saman tien: ”Luin se viime viikolla, ja se on tosiaan mun kirja!”
Minulla on vielä kesken kolmas kirja, jota lomalla aloittelin. Sen(kin) aion antaa yhdelle ystävälle, jonka tiedän tykkäävän historiasta ja surullisista tarinoista, joista tulee lopussa onnellisia. Siis Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville -kirjeromaanin, jossa 1940-luvun kolmikymppinen naiskirjailija innostuu lukupiiristä, joka toimi Guernseylla toisen maailmansodan natsimiehityksen aikana. Lukijakaan ei voi olla innostumatta. Vaikka kuvailin tarinaa surulliseksi, se ei ole pääasiassa sitä, vaan kertomus monista erilaisista tarinoista, joista osa on iloisia, osa surullisia ja osa hulvattomia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti