sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Keskitalven teoksia

Joululoman aikana luin ruotsalaista dekkaritaidetta; tällä kertaa kokeiluun pääsi Mons Kallentoftin Midvinterblod. Ihan vetävä juoni, mukavasti rakennettu tarina ja paljon hyviä yksittäisiä juttuja. Mutta jostain syystä kirja ärsytti melkein yhtä paljon kuin kiinnosti. Vaadin varmaan liikaa ruotsalaisilta dekkaristeilta - heidänhän juuri pitäisi osata!

Kirjassa oli välillä ihan mielettömän hienoa kieltä, henkilögalleria oli ihan toimiva, huumorikaan ei puuttunut ihan kokonaan ja tarina ei missään tapauksessa ollut huonoimmasta päästä. Vaan silti. Ehkä eniten häiritsi se, että henkilöt toimivat välillä niin epäuskottavasti. Anteeksi nyt vaan, mutta ruotsalainen keskiluokkainen perhe ei jätä 13-vuotiasta poikaa yksin kotiin viikon lomamatkan ajaksi! Tämä oli tosin vain sivuhenkilö, mutta yhtä lailla päähenkilö Malin Forsin suhtautuminen 13-vuotiaaseen tyttäreensä vaikuttaa välillä erikoiselta. Tai tyttären suhtautuminen äitiinsä. Eihän tämä äiti-tytärsuhteen outous itse tarinaan kauheasti vaikuta, mutta kun Kallentoft haluaa kertoa paljon päähenkilöstään ja tämän perhe-elämästä, niin oikeastaan lukijana kyllä toivoisin, että ihmisten siivilielämän ja päänsisäisen maailman jatkuva kuvailu olisi myös dekkarin juonen kannalta vähän enemmän motivoitua.

Ehdin jo kehua dekkarin kieltä. En vedä kehuani takaisin, mutta haluaisin huomauttaa, että on olemassa myös muita keinoja kertoa, että joku henkilö on alempaa keskiluokkaa, kuin sen mainitseminen, että hänellä on makuuhuoneessaan kokolattiamatto. Piikikäs kirjailijakouluttaja kiittää ja kumartaa. Eikä ehkä ihan heti tartu niihin muihin vuodenaikamurhamysteereihin, jotka siipan hyllystä löytyvät, mutta ei ehkä ihan heti luovu toivostaankaan Kallentoftin suhteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti