Itse olin nähnyt kuvia lehdissä, mutta näyttely meinasi mennä ohi suun - niin lyhyen aikaa se on esillä. Onneksi ehdin: nämä kuvat kannattaa ehdottomasti nähdä.
Hölttö kuvaa ihmisiä läheltä. Kuvattavat katsovat rohkeasti ja avoimesti kameraan. Minusta katsojana on uskomattoman hienoa, että saan katsoa näitä viidenkymmenen vuoden takaisia ihmisiä silmiin ja tavoittaa jotakin heidän tunteistaan ja ajatuksistaan.
Mietin myös, mitä näistä kuvattavista on tullut. Hölttö kuvaa paitsi ihmisiä, myös 1960-luvun Suomea. Kuvissa näkyy, kuinka erilainen Suomi tuolloin oli Helsingissä ja Pohjois-Karjalassa. Suomi on myös nykyään kovin erilainen kuin tuohon aikaan; monissa kuvissa näkyy, kuinka Suomea ihan konkreettisesti rakennetaan.
Facebookini uutisvirta on viime aikoina täyttynyt hallituspäivittelyistä ja turhautumisen tunteesta. Minä mietin näyttelyä kierrellessäni, etteivät nämä ihmiset varmastikaan ymmärtäneet elävänsä nousukautta, vaikka me nykyaikana näemmekin kuvissa kehityksen ja eteenpäin menemisen hurjan vauhdin. Maailmanpoliittinen tilanne oli 60-luvulla tulenarka, eikä Suomen sisäpolitiikassakaan vallinut täydellinen yhteisymmärrys. Silti ihmiset olivat valmiita tekemään töitä, luottamaan tulevaan ja ottamaan sen vastaan avoimin silmin. Poliittinen analyysini ei ole kovin syvällistä, eikä ota kaikkia puolia huomioon, mutta sen sijaan, että jatkuvasti tuskastelee nykyistä hallitusta ja sen ohjelmaa, voisi vaikka käydä tässä näyttelyssä ja miettiä, mitä sanottavaa näillä kuvilla ja kuvien ihmisillä on justiinsa sulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti