Appelsiinilehto

Sain joskus keväällä lahjaksi Marjut Helmisen romaanin Appelsiinilehto. Hävettää myöntää, että vaikka aloitin sen lukemisen jo ennen kesälomaa, tulin valmiiksi vasta syyskuussa. Syytän koukuttavia dekkareita, joita ahmin samalla innolla kuin sokeria tai kuohuviiniä!

Appelsiinilehto kertoo suomalaisesta sairaanhoitajasta Sinistä, joka lähtee syksyllä 2008 Palestiinaan ja päätyy vapaaehtoiseksi gazalaiseen sotasairaalaan. Sotatila jatkuu pitkään, Sini on voimiensa äärirajoilla ja tilanne alkaa jännittyä. Lopulta Sini katoaa.

Helminen on työskennellyt Palestiinassa toimittajana. Tämä kirja tarjoaa erilaisen näkökulman kuin uutislähetykset ja raottaa edes vähän verhoa siitä, minkälaista elämä Palestiinassa voi olla. Sini on tietojen välittäjä, tilannetta katsotaan hänen silmillään, ulkopuolelta - mikä on hyvä ratkaisu, koska Palestiinan tilanteeseen ei suomalaisella voikaan olla kuin ulkopuolinen näkökulma.

Sini kirjoittaa Palestiinasta sähköpostia Fuadille, joka on paennut vauvana Palestiinasta Beirutiin ja sieltä myöhemmin Suomeen. Sini on auttanut Fuadin perhettä vuosien varrella ja heistä on tullut ystäviä.

Fuadin elämä on Suomessa, mutta kun Sini katoaa, hän lähtee Palestiinaan etsimään ystäväänsä. Samalla hän löytää oman menneisyytensä ja historiansa. Mielestäni Fuadin tarina on romaanin parasta antia, ja hän on loppujen lopuksi keskeisempi henkilö tarinan kannalta kuin Sini. Helminen yrittää kyllä rakentaa Sinillekin historiaa ja laajempaa tarinaa, mutta kirjassa on niin monta aikatasoa ja näkökulmaa, etteivät ne oikein yhdisty sulavaksi kokonaisuudeksi.