Edellisessä bloggauksessa mainittu teini luki koulua varten Hella Wuolijoen Niskavuori-näytelmät. Minäkin innostuin lukemaan Niskavuoren tarina -nimisen kokoelmateoksen. Oli jo aikakin, koska tähän mennessä en ollut lukenut tai nähnyt yhtäkään Niskavuori-näytelmistä.
Olihan se melkoinen sukusaaga, ja kiinnostava lukea! Testasimme teinin kanssa Wuolijoen tekstin ajattomuutta myös teatteri Avoimissa ovissa; kävimme viime viikolla katsomassa Niskavuori: Loviisa ja Heta -näytelmää, jonka oli ohjannut Heini Tola. Ensimmäinen näytös kertoi Loviisan, Juhanin ja Malviinan tarinan, eli Niskavuoren nuori emäntä -näytelmän tekstin tiivistettynä. Toinen näytös kertoi Hetasta ja Muumäen Akustista eli Niskavuoren Heta -näytelmän sisällön. Itse tekstiä, siis repliikkejä, ei ollut muutettu juuri lainkaan, ja uskomattoman tuoreelta ja nykyaikaiselta se silti kuulosti.
Teini luki vertailun vuoksi myös Enkä ollut vanki -esseekokoelman, jonka Wuolijoki kirjoitti vankila-aikanaan. Minäkin luin sen, ja ihastuin. Wuolijoki kirjoittaa vankilan erilaisista ihmiskohtaloista lyhyesti mutta kiinnostavasti, ja aina lämmöllä. Käsitellessään omaa kohtaloaan Wuolijoki viittaa usein eurooppalaisiin kulttuurin merkkihenkilöihin, samoin hän siteeraa sujuvasti useilla eri kielillä muita kirjailijoita. Tämä kirja pääsee lukuhaasteessani kohtaan 45, kirjan nimessä on kieltosana. Niskavuoren tarinan sijoitan kohtaan 18, eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja, koska kosmopoliitti Wuolijoki ansaitsee sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti