Nextory-kokeilun jatko

Tässä kävi nyt jotenkin niin, että kesäkuussa lähinnä kuuntelin kirjoja. Pääsyitä olivat varmaankin se, että lähikirjasto meni kesän ajaksi remonttiin, ja se, että olen pihi ihminen, jonka on pakko ottaa kaikki irti kuukauden Nextory-kokeilusta. Voi myös olla, että ihastuin siihen, että pystyn kuuntelemaan kirjoja ihan koko ajan: puutarhatöitä tehdessä, ruokaa laittaessa, kaappeja siivotessa, kävelyllä ja autossa. Voi olla niinkin, että olen ihan keksimällä keksinyt lisää kotitöitä, jotta voisin kuunnella jotakin kirjaa eteenpäin. Sellainen tyyppi en nimittäin ole, joka voi vain istua paikallaan kuuntelemassa, vaan samaan aikaan pitää tehdä jotakin - vaikka lukemiseen pystyn kyllä loistavasti keskittymään missä vain.

Joitain huomioita Nextorysta ja äänikirjoista:

• Valtava valikoima, joka saa tuntemaan, että taskussa on maailman jokaikinen kirja.
• Pidän siitä, että luetuista kirjoista syntyy lista.
• En pidä siitä, että kirjoille annetaan tähtiä, koska mitä joku tähtimäärä siitä kirjasta muka kertoo!
• Jos kuuntelun aikana avaan jonkin toisen sovelluksen, Nextory pätkäisee äänen hetkeksi. Ärsyttävää. Kun kuuntelun keskeyttää, se myös hyppää hieman taaksepäin, ja seuraavalla kuuntelukerralla joutuu kuuntelemaan samaa lätinää uudestaan. Joskus hyödyllistä, joskus ärsyttävää.
• Minulle sopii 1,1- tai 1,2-kertainen kuuntelunopeus.
• Äänikirjassa lukijan merkitys on todella suuri. Jotkut lukijat sopivat johonkin kirjaan tosi hyvin, jotkut ärsyttävät vielä loppusivuillakin. Useimmiten lukijaan onneksi tottuu.

Miika Nousiainen: Pintaremontti

Tämä oli ehkä hauskin lukemani (ts. kuuntelemani) Nousiaisen kirja. Aiheena on parin- ja perheenmuodostuksen vaikeus, jota käsitellään samaan aikaan lämmöllä ja ymmärryksellä sekä hulvattomalla huumorilla. Nauroin ääneen jatkuvasti. Oskari Katajisto oli lukijana erittäin hyvä.

 

Helmet-lukuhaasteessa laitan tämän kohtaan

• 50, kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä, koska olen sen moneen otteeseen nähnyt suositusten hyllyissä parissakin kirjastossa.

Rutger Bergman: Hyvän historia. Ihmiskunta uudessa valossa.

Tätä kuuntelin lähinnä autossa; syötin ylioppilaskirjoituksia lukijalle tietoa muka salaa. Kiinnostava ja helposti kuunneltava tietokirja siitä, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä.

Hanna Brotherus: Ainoa kotini

Olen kuullut Hanna Brotheruksesta ensimmäisen kerran, kun hän oli kolumnistina jossakin perhelehdessä. Tuolloin ihailin hänen kykyään samaan aikaan luoda taiteellista uraa ja luotsata suurperhettä. Tämä erittäin autofiktiivinen romaani kertoo siitä, mitä pinnan alla tapahtui. Brotherus kertoo omasta epävarmuudestaan, paikastaan lapsuudenperheessä, roolista omassa perheessä. Romaanin kantava teema on kehollisuus, se, kuinka yhteydestä kehoon löytyy oma paikka, kaikki. Ajoittain autofiktiivisuus ärsyttää, kirja tuntuu tarkoitukselliselta paljastusromaanilta. Vielä useammin avoimuus ihastuttaa. Tunnistan monia tunteita, heikkouden ja epävarmuuden vanhempana. Tykkään todella paljon tästä trendistä, että kirjallisuudessa näytetään todellisten ihmisten haavoja ja hataruutta. Varsinkin vanhempana olen kaivannut vuosien varrella sitä, että sanotaan ääneen, ettei tämä ole helppoa, että kaikilla on hankaluutensa. Sama koskee tietenkin myös parisuhteita, työelämää, mitä vain. On ihanaa, että nykyään ei tarvitse esittää vahvaa, vaan saa olla kokonainen ihminen, kaikkine puolineen.

 

Tämä saa olla lukuhaasteessa

• 1, kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa.

Alex Schulman: Polta nämä kirjeet

Autofiktiivisessä alussa kirjailija lähtee selvittämään oman aggressivisuutensa syitä, ja päätyy pahantuuliseen isoisäänsä Sven Stolpeen, joka kuului ruotsalaiseen kulttuurieliittiin. Hän saa selville, että Stolpen vaimolla Karinilla, siis kirjailijan isoäidillä, oli suhde toiseen kuuluisaan kirjailijaan, Olof Lagercrantziin. Tästä suhteesta, siitä, miten kaikki ehkä meni, syntyy romaani.

 

Lukuhaasteen kohta

• 36, kirjassa liikutaan ajassa. (Tähän haastekohtaan olisin halunnut vähän erilaisen kirjan, mutta nyt mennään vaan erilaisilla aikatasoilla.)

Anna-Leena Härkönen: Olis niin kiva

Apu-lehdessä julkaistut kolumnit ovat helppoa kuunneltavaa, mutta eivät Härkösen osuvimpia tekstejä. Ei mennyt onneksi kovin monta tuntia tätä kuunnellessa.

Tove Jansson: Resa med lätt bagage

Novelleja, joista iso osa liittyy kesään ja/tai matkustamiseen. Sopii siis reissuun ja/tai rannalle. Alma Pöysti oli tähän erinomaisen sopiva lukija.

 

 

Niin kuin näkyy, lukuhaaste alkaa olla kohta valmis, joten en jaksa enää listata kaikkiin kirjoihin kaikki mahdollisia haastekohtia, vaan runnon kirjat tyhjinä ammottaviin haastekohtiin. Muutama kohta vielä uupuu, ja ne ovat niin spesifejä, että ihan mitä vain kirjaa ei niihin saakaan.