Teini ojensi alimmalta hyllylle minulle Louise Pennyn Kuolema kiitospäivänä -kirjan ja kysyi, että eikö tämä muistutakin tosi paljon Flavia-kirjoja. Kyllähän se muistutti, ja referenssi oli niin positiivinen, että päätin ottaa nämä kaksi kirjaa testiin. Kuolema kiitospäivänä pääsee haastekohtaan 8, kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi, koska se minulle niin selvästi ojennettiin, kuin tarjottimella.
Louise Pennyn romaanit ovat dekkareita, jotka kertovat nykypäivän Quebecistä. Niiden tapahtumapaikka, Three Pines -kylä, muistuttaa Agatha Christien idyllisiä kylämaisemia. Rikoskomisario Armand Gamache on myös yhtä sympaattinen kuin Hercule Poirot tai Neiti Marple. Murhista huolimatta kirjojen henki on lämmin ja nostalginen.
Romaanien henkilöhahmot ovat hieman, tai oikeastaan sopivan, kliseisiä, mutta kuitenkin kiinnostavia ja useimmiten myös miellyttäviä ja/tai hauskoja. Penny kirjoittaa hahmoistaan ja heidän elämäänsä sekoittavista tapahtumista lämmöllä ja huumorilla. Murhamysteerien rinnalla kulkee Gamachen uraan liittyvä sivujuoni, joka tullee jatkumaan tulevissa kirjoissa; seuraavan pitäisi ilmestyä suomeksi aivan näinä päivinä.
Nämä ovat uusia dekkarisuosikkejani, enkä malttaisi millään odottaa seuraavaa. Kylmän kosketus -kirjan sijoitan haastekohtaan 16, kirjalla on kirjassa tärkeä rooli. En kuitenkaan taida viitsiä kuvailla sen juonta sen tarkemmin, koska eihän se juoni ole pääasia näissä tällaisissa kirjoissa, vaan tunnelma, höttöinen maailma, jonka kirjailija luo ja johon lukija saa sukeltaa uppeluksiin.
Näissä kirjoissa tykkäsin myös siitä, että se maailma oli Quebecissä. Ranskankielinen Kanada on minulle aika vierasta seutua, mutta näiden kirjojen avulla pääsen sinnekin vierailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti