Luulin olevani varhainen lintu, kun lähdin Kirjamessuille sunnuntaiaamuna ennen kymmentä. Aika moni muukin oli kuullut sanonnan...
Joskus aikana ennen lapsia ja työpaikkaa tapasin käydä Kirjamessuille arkipäivinä, ja silloin niillä oli mukavaa. Pari vuotta sitten tein ekskursioni uutuuskirjojen maailmaan samaan tapaan sunnuntaiaamuna, ja sain nauttia kojujen kiertelystä pari tuntia ennen ryysiksen alkua. Viime vuonna kävin tutustumassa lasten ohjelmaan lasten kanssa, enkä silloinkaan kokenut ahdistusta, vaikka viikonloppu olikin. Tämä tapahtuma todella kerää yleisöä vuosi vuodelta enemmän.
Pitäisi kai olla iloinen siitä, että moni on löytänyt kirjojen ihmeellisen maailman. Mutta olen kai luonteeltani katkera, koska koen ahdistusta siitä, että minulla ei ole enää tilaa eikä aikaa kierrellä osastoja kaikessa rauhassa. Olen myös keskusteluissa huomannut, että moni muukin jakaa tämän tunteen. Lukemisharrastus ei aina taidakaan kasvattaa suvaitsevaisuutta...
Kiitoksia muuten sille ystävälliselle miehelle, joka lähijunassa kuuli minun keskustelevan messuista ja lahjoitti ilmaisen lipun!
Kiitos myös teille messujärjestäjille, jotka olitte sijoittaneet Musiikkimessut kauimmaiseen näyttelyhalliin. Pidättehän ne jatkossakin siellä, etten tulevaisuudessa vahingossakaan eksy niille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti