Olen jo aiemmin lyhyesti kirjoittanut Harry Hole -kirjoista ja luvannut palata aiheeseen. No, nyt olen valmis. Jokin alkupään kirjoista taitaa olla lukematta, mutta sekin odottaa hyllyssä sopivaa flunssaa. Poliisin sain juuri luettua. Siis Polisin - kun ruotsiksi sen luin. Materiaalia on kuitenkin kerätty niin paljon, että voin hyvin analysoida Nesbøn naiskuvia, Harry Holen hahmoa ja tarinan kehittymistä ensimmäisestä kirjasta viimeiseen.
Harryn hahmo muuttuu kirjasta toiseen aivan hirveästä kusipäästä melko sympaattiseen epäonnistujaan. Varmaan sellainen perusalkoholistin luonnekuvaus, mutta lukijaa hahmon häilyväisyys välillä ärsyttää. Sinänsä hahmo on onnistunut, että se on monipuolinen, sopivan särmikäs ja lukuisista epämiellyttävistä ominaisuuksista huolimatta sympatioita herättävä. Hahmo myös kasvaa ja kehittyy sarjan myötä, ainakin suhteessaan naisiin.
En ihan ymmärrä tätä Nesbøn pakkomiellettä tappaa kaikki naiset, jotka ovat Harry Holelle tärkeitä. Varsinkin ensimmäisissä kirjoissa oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että Harryn naispuolinen vastapari murhattiin jossain vaiheessa kirjaa, ja viimeinen kirja palaa vanhaan tuttuun kaavaan. (Tasapuolisuuden nimissä todettaakoon, että Nesbø tappaa myös miespoliiseja tasaiseen tahtiin.) Tosin kun Harry tapaa Rakel Fauken, muuttuu kirjojen naiskuva monipuolisemmaksi, ja suhde Rakeliin saa myös Harryn kehittymään ihmisenä. Myös Beate Lønnin henkilökuva on varsin monitahoinen ja sarjan myötä kehittyvä.
Nesbøn tyyliin kuuluu kannatella samaa tarinaa (ja samaa pahista) useamman kirjan. Mielestäni tämä tekee lukemisesta kiinnostavampaa ja - niin kuin kuuluukin - koukuttaa tarinaan. Välillä tarina kuitenkin jää junnaamaan, ja lukijana toivoisin, että kerronta keskittyisi enemmän yksittäisiin kirjoihin. Poliisi-kirja on mainio lopetus sarjalle. Varsinkin kirjan alku on parasta Harry Holea - vaikka Harry ei edes ole tapahtumissa mukana. Kirja yllättää monta kertaa, mutta vähän lopusta jää sellainen tunne, että Nesbøkin on vasta ihan lopuksi päättänyt, kuka on murhaaja, ja lankoja sidotaan aika hatarasti kiinni muuhun kudokseen.
Tämä oli muuten ensimmäinen flipback, jonka luin. Ostin kirjan joululahjaksi eikä verkkokaupassa ollut normaalikokoisia pokkareita, joten päädyin kokeilemaan tätä. Täytyy myöntää, että olin hieman epäileväinen, ja alussa lukeminen tuntuikin oudolta, mutta kun pieneen kokoon tottui, ei lukeminen ollut lainkaan vaivalloista. Eikä tämän kirjan mukaan pakkaaminen ollut senkään vertaa vaivalloista! Flipback kestää myös todella hyvin laukussa pyörimistä ja lattialle putoamista. Ei kehitys aina huono juttu ole!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti