Kirja kertoo tosi-tv-ohjelmasta, jossa joukko lapsia lähetetään saarelle elämään tiettyjen sääntöjen mukaan ja tekemään omia yhteiskuntakokeilujaan. Kirjan päähenkilö on Max, jonka intohimo on elämän sisältö. Tällainen ideahan on aina lupaava, mutta toisaalta sekä tosi-tv että dystopia/utopia-luomukset ovat niin läpikaluttuja aiheita, että on vaikea uskoa löytävänsä enää helmiä.
Kirjan alku yllättää positiivisesti. Se on vetävää tekstiä, ja seikkailuun on sidottu kiinnostavia yhteiskunnallisia teemoja. Mutta mutta. Loppua kohti politiikka paksuuntuu eikä tarina millään jaksa vetää perässään kaikkea aatetta, joka siihen liimautuu.
En ihan ymmärrä, kuka lapsi tai edes nuori jaksaisi lukea tämän kirjan. Minäkin puskin loppuun väkipakolla. Mutta kuten jo totesin: minä olenkin lapsellinen. Olenkin tässä päivittänyt Risto Räppääjä -tietouttani, koska kuopus on nyt innostunut niistä. Ne ovat sentään hauskoja, eikä yhteen kirjaan mene yhtäkään iltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti