torstai 5. maaliskuuta 2015

Ronja Rövardotter

Bloggaan vaihteeksi teatterista. Kävimme viime viikonloppuna koko perheen kanssa katsomassa Åbo Svenska Teaterissa Ronja Rövardotteria. Minun odotukseni olivat aika korkealla; onhan kyseessä ehkä kaikkien aikojen lempikirjani. Eikä varmaan ole yllättävää, ettei mikään pysty täyttämään minun odotuksiani, tai ainakin pitäisi olla jokin TSH-tyyppinen spektaakkeli, että vakuuttuisin.

Ei tässä Ronjassa mitään isoa vikaakaan ollut: se oli vain vähän vaisu. Juoni seurasi orjallisesti kirjan tarinaa, lavastus oli varsin perinteinen, mukana ei ollut mitään twistiä, ja koska se tarina on niin iso (ainakin minun päässäni), ei sitä saa enää uudestaan kerrottua yhtä hyvin. Näyttelijät olivat kyllä osaavia, mutta kukaan ei oikein noussut lavasäteilyllään ylitse muiden - enkä tarkoita tällä sitä, että kaikki olisivat säteilleet todella paljon. Toki tämä oli lastennäytelmä ja lapsille varmasti tosi kiva ja kiinnostava, mutta kyllä minusta hyvän lastennäytelmän pitäisi säväyttää myös aikuista. Tämä ei säväyttänyt.

Parasta näytelmässä oli akrobatia. Jokikohtauksessa ajattarat liitelivät ilmassa liinojen avulla, ja lopun juhlakohtauksessa ryövärit tekivät erilaisia sirkustemppuja. Miksi tätä kivaa tuli vasta lopussa, kun sillä olisi voinut värittää näytelmää paremmaksi heti alusta alkaen?

Teatterin paras anti:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti