torstai 18. helmikuuta 2016

Taas muistin ikäni väärin

Olen taas lukenut nuortenkirjoja. Olen myös huomannut, että se tietää lisää lukijoita blogille. Oletan, että saan kiittää ainakin joitakin äidinkielen opettajia, jotka laittavat oppilaat hakemaan tietoa kirjablogeista. Toivottavasti löydätte edes oikeasti kiinnostavia lukuvinkkejä - koska minun blogistani ei löydy yleensä erityisen tarkkoja juonikuvauksia tms.

Olen herännyt todella myöhään Percy Jackson -villitykseen. Serkkuni luki niitä kyllä jo yli kymmenen vuotta sitten, mutta tuolloin panin vain nimen merkille. Nyt omat lapset ovat lukeneet niitä viime kesästä alkaen. Sunnuntaina minulla ei ollut mitään (kivaa, rentoa ja viihdyttävää) lukemista, joten kävin ryöstämässä yhdestä esiteininhuoneesta ykkösosan Salamavaras. Luin kaksi ensimmäistä osaa kahdessa päivässä, ja nyt ymmärrän, miksi nuoriso on näistä niin intona.

Percy on 12-vuotias häirikkönuori, joka saa tietää olevansa merenjumala Poseidonin äpäräperillinen. Koska antiikin jumalat ovat totta kai vieläkin elossa ja muuttaneet Amerikkaan siinä vaiheessa, kun läntisen maailman keskipiste on siirtynyt sinne. Teini-ikäinen Percy seikkailee puolijumalien, satyyrien, kyklooppien, titaanien jne. maailmassa ja hänen seikkailunsa muistuttavat huomattavan paljon antiikin puolijumalien seikkailuja. Paitsi että ne tapahtuvat hyvin selvästi nykyajassa ja on kirjoitettu tavalla, joka vetoaa nykynuoreen (tai sellaisten keski-ikäiseen äitiin). Kahden kirjan jälkeen imu on vielä kova, ja ajattelin kyllä katsoa muutaman kirjan eteenpäinkin, toivoen tietysti, ettei meno muutu laimeammaksi missään vaiheessa.

Percyjä ennen luin kanadalaisen Susin Nielsenin kirjan, jonka nimi on ruotsiksi Du är ett geni. Bonustyttäreni suositteli sitä minulle, joten pitihän minun tsekata, mikä siinä oli hänen mielestään niin kiinnostavaa. Romaani kertoo 13-vuotiaasta nörtistä Stewartista (jonka äiti on kuollut, ja jonka isä päättää muuttaa yhteen työkaverinsa kanssa) ja (tämän työkaverin) 14-vuotiaasta pissistyttärestä Ashleysta (jonka vanhemmat erosivat muuten sen takia, että Ashleyn isä uskalsi vihdoin tunnustaa olevansa homoseksuaali). Humoristinen nuortenkirja kertoo uusperheistä ja niiden ongelmista melko raikkaasti. Vaikka juonikuvio kuulostaakin aika kliseiseltä, onnistuu Nielsen tekemään hahmoista moniulotteisia ja luotsaamaan heidät uusperhehelvetistä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen ilman, että lukija joutuu kiristelemään hampaitaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti