maanantai 25. maaliskuuta 2019

3 Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue

En lue melkein koskaan näytelmiä. Mutta nyt luin, nimittäin Anton Tšehovin Kolme sisarta. Olin varannut lipun itselleni Kansallisteatterin Kolmeen sisareen, ja päätin ennen teatterikäyntiäni perehtyä aiheeseen lukemalla näytelmätekstin.

Sinänsä näytelmä on helppolukuinen: lyhyt ja melko selkeää kieltä. Mutta täytyy myöntää, että se on aika tylsä, ja lukukokemuksen jälkeen meninkin teatteriin aika epäilevin tuntein. Näytelmäversio oli upea. 2010-luvun elämänrytmiin takertunut yleisö vedettiin näytelmään mukaan videokuvan, värivalojen ja pop-kulttuuriviittausten avulla. Ensimmäisessä näytöksessä. Toinen näytös oli jo paljon tsehovilaisempi, mutta silloin katsoja oli koukussa. Myös näytelmän kieli oli modernisoitu alkutekstin vähääkään kärsimättä.

Näytelmää lukiessa mietin kaipuuta pois omasta elämästä ja haluttomuutta ottaa itse vastuuta muutoksesta. Lavalla näkyivät ja kuuluivat nämä samat teemat.

Jos teille tarjoutuu mahdollisuus käydä katsomassa Kolme sisarta, älkää epäröikö! Tämä oli pitkästä aikaa sellaista teatteria, joka herättää lapsellisen ihailun ja valtavan innon päästä itsekin näyttelemään. (Mutta en minä olekaan viime aikoina käynyt katsomassa kuin omien lasten teatteriesityksiä ja Svenskanin Chessin, joka oli sellainen päältä kaunis kakku.)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti