Oletko vielä lukenut Elena Ferrantea? En minäkään ollut vielä viime vuonna. Sitten lainasin äidiltä Loistava ystäväni -romaanin, joka aloittaa Elenasta ja Lilasta kertovan romaanisarjan, ja tarina imaisi minut mukaansa. Loistava ystäväni kertoo tyttöjen kasvamisesta, kouluvuosista ja Lilan naimisiinmenosta. Ahmin sen parissa päivässä ja lisää oli saatava heti.
Laitoin kakkos- ja kolmososat varaukseen kirjastossa. Kakkososaan, Uuden nimen tarinaan, oli hieman enemmän jonoa, joten keksin varata sen myös ruotsiksi. Hennes nya namn tuli lähikirjastooni saman tien, ja kohta myös kolmososa Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät. Kaikki muut lukuprojektit saivat jäädä, kun bingetin Ferrantea. Nämä osat kertovat aikuisiän varhaisvuosista, Elenan opiskelujen jatkumisesta ja molempien perheen perustamisesta.
Tällä tavalla kerrottuna juoni kuulostaa tylsältä - onhan näitä tarinoita luettu. Jotakin sellaista Ferrantessa kuitenkin on, joka saa hänet loistamaan muiden tarinankertojien joukossa. Sen lisäksi, että hän kertoo Elenasta ja Lilasta, hän kertoo Napolista ja yhdestä sen köyhästä korttelista, ihmisistä, jotka asuttavat korttelia ja joiden elämät kietoutuvat toisiinsa. Toisaalta hän kertoo aikakaudesta ja ympäristöstä, jossa oli ihan normaalia suuttua lapselle niin paljon, että heittää tämän ikkunasta ulos, tai jossa veljet puolustivat siskojaan hakkaamalla juttusille tulevat vieraat pojat. Ferranten romaanit kertovat myös siitä, miten Elena ensin huomaa, ettei elämä kaikkialla ole samanlaista, mutta myös siitä, miten maailma alkaa muuttua niin, ettei elämä kohta missään ole sellaista. Ferrante kirjoittaa kiihkeästi: teksti etenee rytmikkäästi, varmaan vähän niin kuin Napolin murrekin tekisi.
Nelososa, Kadonneen lapsen tarina, löytyi taas äidin hyllystä. Sitä piti odottaa ihan loppukevääseen saakka. Sarjan viimeinen osa kertoo Elenan ja Lilan elämästä nelikymppisistä seitsemänkymppisiksi. Taas tapahtuu paljon, ja nyt Elena, romaanisarjan kertoja, näkee yhä enemmän yhtymäkohtia nykyisyyden ja lapsuuden ja nuoruuden välillä. Tässä kirjassa ei enää olla samalla tavalla tapahtumien ytimessä kuin ensimmäisissä osissa, mutta ehkä se johtuu juuri siitä, että kertoja alkaa olla niin vanha ja viisas, että pystyy ottamaan etäisyyttä tapahtumiin - vaikka itse asiassa kirjasarjan kehyskertomus on sellainen, että seitsemänkymppinen Elena päättää kirjoittaa sekä oman historiansa että Elenan ja Lilan yhteisen historian. Sarja saa kyllä arvoisensa lopetuksen, siitä ei tarvitse huolehtia.
Sijoitan nämä kirjat seuraaviin haastekohtiin:
7 Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt (Tosin se päivän vierailu Napolissa ei näyttänyt mitään, ja nyt pitäisi päästä sinne uudestaan!)
8 Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen (Ainakin jos yhtään väittää olevansa kartalla siitä, mikä on kirjallisuudessa juuri nyt pinnalla.)
11 Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa (Varsinkin kakkos- ja kolmososat.)
43 Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi (Vaikka sitten se ensimmäinen osa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti