Saan työni puolesta perehtyä selkokirjoihin säännöllisesti, ja ajattelin, että haastekohta 23, kirja on julkaistu myös selkokielellä, olisi helppo täyttää Selailin listoja selkojulkaisuista, ja totesin, että olen lukenut jo aiemmin lähes kaikki klassikot ja uutuudet, joista on tehty selkoversio. Lopulta löysin listalta joitain Muumi-kirjoja, ja päätin lukea jonkin niistä - olen muutenkin miettinyt, että pitäisi pitkästä aikaa lukea muumeja.
Omasta kirjahyllystä löytyi Tove Janssonin Det osynliga barnet, jonka suomenkielisestä käännöksestä on tehty selkoversio. Tämä erillisistä tarinoista kertova kirja oli suosikkini jo teininä. Lapsena en muumeja lukenut, mutta kun tv-muumit tulivat, me yläasteikäisetkin katsoimme niitä, ja samoihin aikoihin innostuin lukemaan muumikirjoja.
Nämä tarinat ihastuttivat aikuisenakin - ehkä jopa vielä enemmän kuin silloin teininä, vaikka vaikea on muistaa, mitä kaikkea tekstistä silloin sai irti ja mikä teki vaikutuksen.
Det osynliga barnet -kirjassa on paljon kertomuksia, joita voisi pitää opetuksina hyvästä elämästä ja siitä, miten muiden kanssa pitää toimia. Mukana ovat muun muassa näkymätön lapsi Ninni, joka muuttuu näkyväksi, kun hänet hyväksytään ja kaikki hänen tunteensa sallitaan, vilijonkka, joka asuu omaisuuden keskellä ja pelkää sen menettämistä, ja hemuli, joka odottaa eläkkeelle pääsyä, jotta voisi tehdä asioista, joista nauttii. Hirveän vaikea päättää, milloin nämä muumihahmojen nimet ovat tietyn hahmon erisnimiä ja milloin lajin nimi - paljon helpompaa on vain nyökytellä Janssoni oivalluksille elämästä.
Janssonin ruotsin kieli on pääosin varsin helppolukuista, joten kirjaa voi suositella myös ruotsin opiskeluun Kannattaa kuitenkin muistaa, että muumeissa on paljon Janssonin itse keksimiä sanoja, eli kaikkea ei tarvitse edes yrittää kaivaa sanakirjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti