Varjonyrkkeilijä

Varasin Inga Maggan Varjonyrkkeilijän kirjastosta ajatuksenani sijoittaa se haastekohtaan 5, saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja. Haastekohta 14, urheiluun liittyvä kirja, olisi myös vielä vapaana, mutta koska se on inasen verran helpompi täyttää kuin kohta 5, menen tämän kirjan kanssa alkuperäisellä suunnitelmalla.

Romaanin kannalta Maggan saamelaisuudella ei kyllä ole juurikaan merkitystä. Olennaisemmalta tuntuu hänen taustansa taiteen ammattilaisena ja SM-tason thainyrkkeilijänä. Romaani kertoo Lolasta, joka opettaa taidegrafiikkaa iltakursseilla. Hän saa oppilakseen Rebekan, joka liittyy Lolan historiaan. Rebekka nyrkkeilee isänsä valmennuksessa, ja samainen isä on valmentanut Lolaa tämän ollessa teini-ikäinen.

Lukijalle käy nopeasti selväksi, että nyrkkeilyvalmentaja Roman Barre on keskeinen hahmo, jonka ympärille tarina ja naisten elämä kiertyy. Barre on valmentanut Lolaa tämän ollessa teini-ikäinen. Valmennussuhteeseen on kietoutunut hyväksikäyttösuhde, joka vaikuttaa Lolaan vieläkin. Rebekka nyrkkeilee yhtä tosissaan kuin Lolakin aikoinaan, mutta samaan aikaan hän haluaisi jo itsenäistyä isästään, aloittaa elämänsä omilla ehdoillaan. 

Romaani piirtää hyväksikäyttäjän muotokuvan: Barre on monessa yhteisössä arvostettu ja ihailtu, mutta kulissien takana hän on itsekäs hahmo, joka pyrkii täyttämään omia tarpeitaan ja paikkaamaan omia haavojaan muiden avulla. 

Välillä romaanin lukeminen on aiheenkin takia vaikeaa, mutta samaan aikaan se on koukuttavaa. Magga kirjoittaa tosi sujuvasti. Romaanissa on sekä grafiikan tekemisestä että nyrkkeilytekniikasta todella tarkkoja kuvauksia, joiden  kautta kuvataan taitavasti päähenkilöiden tunteita. Yksityiskohtaiset kuvaukset eivät ole tylsiä, vaan niin samaistuttavia, kuin ne nyt voivat olla sellaiselle ihmiselle, joka ei ole koskaan harrastanut kuvataiteita ja jonka ainoat kamppailulajikokemukset ovat bodycombat-tunneilta. 

[Tästä eteenpäin kevyttä spoilausta:] Tämä kirja saa onnellisen lopun: sekä Lola että Rebekka astuvat askeleen eteenpäin ja jättävät menneen taakseen. Minun makuuni loppu on jopa vähän liian happy ending, jossa pahakin saa palkkansa, mutta monen mielestä se varmasti on tarpeen. Missään tapauksessa pieni kerros imelyyttä ihan lopussa ei pilaa romaania. Minusta Varjonyrkkeilijä on yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista, ja jään mielenkiinnolla odottamaan Maggan uran jatkoa.