perjantai 11. tammikuuta 2013

Uusi rakkauteni: scifi

Enpä ikinä olisi arvannut kirjoittavani moista otsikkoa mihinkään. Mutta en toisaalta myöskään tiennyt alkavani lukemaan scifiä, kun tartuin Hunger Gamesiin. Olen kyllä kuullut/lukenut muutaman positiivisen arvion sen viihdearvosta ja lukenut elokuva-arvostelun, mutta tietämykseni oli aika heikolla pohjalla. Arvioisin, ettei kirjaa ole Suomessa julkisuudessa hehkutettu mitenkään erityisen paljon. Ehkä yläasteen opettajat tietävät, kuinka mainiosta nuortenkirjasta on kyse, luettavat ja keskusteluttavat oppilaita. Toivottavasti!

Itse luin kirjat (kaksi ensimmäistä, mutta aion kyllä lukea sen kolmannenkin) englanniksi ja ilahduin kirjojen helppolukuisuudesta. Sellaisiahan ne nuortenkirjat tuppaavat olemaan... Mutta helppolukuisuudesta huolimatta varsinkin ensimmäinen kirja on sisällöltään varsin vaikuttava.

Kirja kertoo Katnissista, 16-vuotiaasta tytöstä, joka elää Panemissa, valtiossa, joka on perustettu entisten Yhdysvaltojen paikalle. Valtion hallinto on Capitolissa, turmeltuneessa mutta hyvinvoivassa pääkaupungissa. Capitolin hyvinvoinnin varmistavat 12 aluetta, joilla tuotetaan erilaisia tavaroita Capitolille. Alueiden asukkaat elävät tiukan valvonnan alla ja köyhyydessä. Tämän minä kyllä tiesinkin ennen kuin rupesin lukemaan kirjaa, mutta en tiennyt, kuinka tarkasti tätä järjestelmää on kuvattu kirjassa ja kuinka teknologiaan perustuva Panemin yhteiskuntarakenne on. Capitol on kummallinen utopia, jossa teknologia on valjastettu viihdyttämään ihmisiä.

Kaikki Capitolin onni ja autuus revitään 12 alueen asukkaan selkänahasta. Jotta kukaan ei kyseenalaistaisi maailmanjärjestystä, järjestetään joka vuosi Hunger Games, Nälkäpeli. Jokaiselta alueelta valitaan mies- ja naispuolinen teini-ikäinen edustaja raakaan selviytymiskamppailuun, joka kuvataan ja näytetään ympäri Panemia. Capitolille se on viihdettä, alueiden asukkaille tietenkin kauhunäytelmä. Tämä on ehdottomasti raadollisin tosi-tv-fantasia, johon olen törmännyt kirjallisuudessa tai elokuvissa. Mutta silti varmasti tuttu jokaiselle lukijalle, ja erityisesti niille teini-ikäisille. Samoilla periaatteilla tehtyjä ohjelmiahan me katsomme koko ajan tv:stä.

Katniss osallistuu Hunger Gamesiin, oppii aika paljon itsestään (niin kuin kunnon nuortenkirjassa kuuluu) ja ymmärtää myös, että voi uhmata järjestelmää. Tämä halu nousta järjestelmää vastaan on toisen ja kolmannen kirjan keskeisin aihe. Hirrrmuisen kiinnostavaa! Ensinnäkin se maailma, joka ensimmäisessä kirjassa rakennetaan, ja sitten se, kuinka sellaisen maailman voi muuttaa!

Jos opiskelisin vielä (viimeisintä pääainettani nimistöntutkimusta), voisin tehdä jollekin kurssille analyysin kirjojen nimistä. Capitolissa näyttää olevan vallalla roomalainen nimimuoti: Portiat ja Flaviukset lienevät yhtä rappeutuneita kuin antiikinaikaiset esikuvansa. Alueilla on erilaisia nimimuoteja. Rikkaammilla alueilla, joiden asukkaiden elämä on lähempänä Capitolin elämää kuin köyhien alueiden asukkaiden, on käytössä myös roomalaisia nimiä, mutta myös sellaisia nimiä, joissa on konkreettista loistoa ja näyttävyyttä. Vai mitä sanotte nimestä Glimmer? Monet nimistä ovat luontonimiä, kuten Katniss tai Primrose. Osa nimistä tuntuu liittyvän siihen teollisuudenalaan, jota alueella harjoitetaan. Teknologiaa tuottavan alueen asukkaiden nimet Beetee ja Wiress ovat aika selkeitä esimerkkejä tästä. Tämänkään ajan nimiä ei ole tulevaisuudessa aivan unohdettu, mutta esimerkiksi kristinuskoon pohjautuvia nimiä tulevaisuuden maailmassa ei juurikaan enää ole, tai ne ovat muovautuneet uuteen uskoon, kuten Peeta. Peetalla on kuitenkin kirjassa ihan Pietarin hommia vastaava tehtävä: olla Katnissin elämän peruskallio ja uuden aatteen apostoli koko yhteiskunnalle. (Vaikka netin jännillä keskustelupalstoilla keksitään myös sekin, että se on melkein niin kuin pita, mikä johtuu tietenkin siitä, että Peetan vanhemmat ovat leipureita. http://www.goodreads.com/topic/group_folder/119455)Olisipas jännää paneutua näihin merkityksiin enemmänkin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti