Romaanin päähenkilö Nora kirjoittaa gradua Keatsista, Shelleysta ym. englantilaisista romantikoista. Hän päätyy englantilaiseen kartanoon, koska hänen siskonsa on menossa naimisiin komean kartanonperijän kanssa.
Tässä kirjassa on kaikkea, mitä lajityyppiin kuuluu: komeita ylimyksiä, syvälle haudattuja perhesalaisuuksia ja päähenkilö, joka ei sovi muottiin. Nora on raikas tuulahdus, joka ravistelee pikkuisen tyypillisen sankarittaren kuvaa. Hän on yli-innostunut kuoleman tematiikasta, tatuoitu lähes päästä varpaisiin ja viljelee sarkastista huumoria. Suomalaisuus tuo tarinaan kivaa twistiä, mutta ei ole tarinassa mikään kaikkein keskeisin yksityiskohta.
Romantiikan ajan kirjallisuus sen sijaan on keskeisessä roolissa, ja se tekee tästä romaanista kiinnostavan ja ainutlaatuisen. Ihanhan tämän jälkeen tekee mieli varata kirjastosta Keatsin runoja!
Sijoitan tämän haastekohtaan 50, kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja. Se menee siihen vähän runnomalla, koska tämä oli bestseller-hyllyssä, eikä suositushyllyssä - mutta joku kirjastonhoitaja joskus sanoi, että hehän suosittelevat ihan mitä tahansa kirjoja, koska lukeminen itsessään on tärkeää ja ihanaa. Niin onkin, jos kirja on näin ihana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti