En kuitenkaan sano ei, jos kesäisellä kirjastokäynnillä mukaan tarttuu jotakin niin vastustamatonta kuin Beth O'Learyn Kimppakämppä. Se kertoo kustannustoimittaja Tiffysta ja yövuoroja tekevästä sairaanhoitajasta Leonista, jotka jakavat saman asunnon - ja saman sängyn, koska he nukkuvat aivan eri aikaan.
Totta kai tämä on kevyttä ja rakkauteen keskittyvää luettavaa. Mutta myös hauskaa ja taitavasti kirjoitettua, eli ehdottoman hyvää hömppää. Vähän kosiskellaan myös vakavampia teemoja, esim. henkistä lähisuhdeväkivaltaa. Se ei tunnu päälleliimatulta, mutta ei saa ainakaan minua pysähtymään ja ajattelemaan näitä juttuja pidempään. Toisaalta se saattaa tuntua jopa osuvalta, jos se osuu lukijan omiin haavoihin.
Sijoitan tämän romaanin haastekohtaan 21, pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta. Se kuuluu: "Sanonpa vain, että kun on tarpeeksi epätoivoinen, turhat ennakkoluulot kaikkoavat kummasti." Olen nyt puoli vuotta metsästänyt täydellistä ensimmäistä lausetta, ja hyvin harvoja ehdokkaita on edes ollut tarjolla. Suurin osa kirjoista alkaa nykyään toiminnan kuvauksella: Pekka istui kylvyssä ja hieroi reisiään. Okei, tuo olisi päässyt ehdokaslistalle, mutta mitään noin värikästä ei ole tullut vastaan! Kimppakämpän aloituksessa on edes vähän jotakin, mikä muistuttaa minua Austenin tai Tolstoin klassisista aloituksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti