torstai 16. tammikuuta 2014

Lumikuningattaria, tuhlaajapoikia ja kunnon tyttöjä

Joulunaikaan olin varsin ekologisesti ja ekonomisesti ajatteleva kuluttaja, ja käytin rahojani aineettomiin palveluihin, tässä tapauksessa kahteen Lumikuningatar-sadun versiointiin. Tai oikeastaan mummi käytti rahojaan ja myös huomattavan määrän aikaa saadakseen lapsenlapsilleen joululahjaksi liput Lumikuningatar-balettiin. Minä kävin lasten kanssa katsomassa Frozen-elokuvan, mikä oli varsin helppoa ja vaivatonta.

Lumikuningatar on H.C. Andersenin satu, joka kertoo ystävyksistä Gerdasta ja Kaista. Kai joutuu kylmän Lumikuningattaren valtaan, mutta Gerda pelastaa hänet. Frozen pohjautuu varsin löyhästi satuun. Baletti noudattelee enemmän tarinaa, vaikka siinäkin on otettu taiteellisia vapauksia. Molemmat ovat omassa lajissaan varsin onnistuneita, tykkään minä.

Baletissa Gerdasta ja Kaista ovat tulleet Helsingissä asuvat Kai ja Kerttu. Helsingin lisäksi tarina sijoittuu Lappiin, ja osa baletin viehätyksestä tuleekin Helsingin tutuista mutta ah, niin historiallisista maisemista ja Lapin väreistä ja valosta. Kai saa peilinsirpaleen silmäänsä, ja hänen luonteensa ja käyttäytymisensä muuttuvat niin, että hän alkaa viettää kosteita iltoja maahisten kanssa. Samaan elämänmuutokseen liittyy epäterve suhde Lumikuningattareen. Kerttu kuitenkin pelastaa Kain pahan Lumikuningattaren vallasta olemalla uskollinen ja luottavainen.

Käsiohjelmasta luin, että baletin sanoma on se, että suhtautumalla vieraaseen avoimin mielin voi voittaa suurimmatkin esteet. Minä en kyllä voinut välttyä tulkitsemasta tarinaa myös niin, että Kai valitettavasti ajautuu Lumikuningatar-lutkan seuraan, mutta onneksi kunnollinen ja uskollinen Kerttu jaksaa luottaa Kain hyvyyteen ja voittaa tämän takaisin itselleen. Vaikka Frozen ei enää ihan sama satu olekaan kuin alkuperäinen Lumikuningatar, voi näitä kahta versiointia kuitenkin hyvin vertailla. Frozenissa prinsessa Elsalla on taikavoima muuttaa kaikki jääksi. Hän kuitenkin kokee kykynsä taakkana, ja elokuva näyttää, kuinka Elsa oppii hyväksymään itsensä ja voimansa. Tämän elokuvan Lumikuningatar ei olekaan pelkästään paha. Elsan pikkusisko Anna pelastaa sisarusten valtakunnan lumelta ja jäältä. Frozenissa parasta on se, että naishahmot ovat vahvoja toimijoita ja heidän välinen suhteensa on se elokuvan merkittävin suhde. Toki tässäkin elokuvassa on prinssejä, mutta nykyään Disney-elokuvissa muistutetaan siitä, että se ensimmäinen pelastava prinssi saattaakin olla lipevä huijari. Valtavirta muuttuu, ja hyvä niin!

Sekä Frozenissa että Lumikuningattaressa pääosissa ovat tietenkin myös lumi ja jää. Mustana jouluna on ihanaa nähdä lunta edes teatterissa! (Paitsi Lumikuningattaressa oli tosiaan taikaa: toisen näytöksen aikana Helsinkiin satoi kauan odotettu ensilumi!) Toivoisin, että osaisin sanoa jotakin myös itse baletista, siis siitä tanssista, mutta en minä oikeastaan osaa. Näyttihän se hienolta. Toisaalta välillä olin nukahtaa tuoliini - mutta syynä ei välttämättä ollut huono tanssitaide vaan minun ymmärtämättömyyteni. Frozenin vitsit - joista osa oli varsin osuvia! - olivat ehkä enemmän minun juttuni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti