Kirjakaupasta sai syyskuun alkupuolella kaupan päälle Heli Laaksosen pienoisromaanin Ajopuujalka. Se kertoo rekkakuskeista, jotka jossain Helsingin itäpuolella odottavat Helsingin ja Tallinnan välisen tunnelin avautumista. Päähenkilöitä ovat lounaissuomalaiset rekkakuskikaverukset Eki ja Paki, jotka molemmat ihastuvat kauniiseen ja rempseään Kaneen. Keskenään nämä kolme puhuvat Laaksosen omalla murteella, mutta romaanissa piipahtavat myös pohjanmaan, savon ja stadin puhujat.
Ei tämä huono romaani ole. Välillä naurahtelin ääneen. Murteet ovat luonteva osa dialogia. Laaksonen onnistuu puhumaan sekä rakkaudesta ja ystävyydestä että teknologian ja työelämän kehityksestä tulevaisuudessa. Ehkä kirjan hyvät puolet ovat myös sen huonoja puolia. Osa puujalkahuumorista on hävyttömän huonoa. Murteella kirjoitettua keskustelua on raskas lukea. Romaanissa on teemoja vähän liikaakin.
Hyvä, että sain ilmaiseksi - en olisi maksanut. Seuraavaksi vien tämän töihin esimerkiksi murteista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti